Istuessani kauniisti katettuun joulupöytään, joka notkui perinteisiä jouluherkkuja, päätin, etten sittenkään söisi äidin tekemää imellettyä perunalaatikkoa enkä mummon paistamia karjalanpiirakoita, sillä moisista hiilaripommeista verensokerini voisivat nousta tähtitieteellisiin lukemiin. Hieman haikein mielin päädyin kasaamaan lautaselleni vain rosollia, kinkkua, kalaa ja vihreää salaattia, mutta haikeus häipyi, kun iltapäivällä istuskellessani sohvalla katselin PRT:n piirtämää kaunista käyrää ja hykertelin tyytyväisyyttäni, sillä sokerit eivät olleet nousseet lainkaan yli seitsemän joululounaan jälkeen.

Ennen joulukirkkoon lähtöä juotiin perinteiset joulukahvit, ja tarjolla oli tietysti joulutorttuja ja pipareita. Koska PRT:n lukema oli kauniisti 6.3 ja tiesin tarkkaan joulutortun hiilihydraattimäärän, uskaltauduin maistamaan joulun ensimmäistä joulutorttua ja painelin pumpusta bolukset. Kävellessäni hetkeä myöhemmin satojen kynttilöiden valaisemalla hautausmaalla, muut perheenjäsenet ihailivat jouluaaton hämärässä kaunista näkymää ja sytyttivät kynttilöitä läheisten haudoilla, mutta minä sen sijaan hoipertelin kymmenen metriä perässä PRT:n näyttöä tuijottaen, sillä pelkäsin, että joulutortun voitaikina voisi saada aikaan minä hetkenä hyvänsä verensokereiden suunnan reippaasti ylöspäin. Kirkossa jouluevankeliumia kuunnellessani kirosin samalla mielessäni joulutorttua rasvoineen, kun PRT alkoi soittaa hälytyskellojaan korkeasta arvosta. Tuo hälytysääni särki täydellisen joulun illuusioni. Itsesyytökset mielessäni lapoin joulupuuroa suuhuni kirkkoreissun jälkeen, ja kieltäydyin kohteliaasti sekahedelmäsopasta puuron kanssa, ja totesin sarkastisesti perään, että seuraava tavoitteeni oli pitää sokerit alle kahdenkymmenen. Tykitin reilusti boluksia menemään, ja lahjojen avaamisen lomassa kieltäydyin kaikista ihanista makeisista, joita oli tarjolla, sillä yritin epätoivoisesti pelastaa tilanteen, joka oli selvästi riistäytymässä käsistä. Lahjojen avaamisen ja seurustelun lomassa unohdin hetkeksi täysin, että olin ottanut melkoisen korjausannoksen insuliinia puuron yhteydessä ja nostanut vielä basaaliakin reilusti.  Siinä vaiheessa, kun PRT alkoi hälyttää matalasta arvosta, ja nousin sohvalta hakeakseni verensokerimittarin, päässä alkoi pyöriä omituisesti ja hetkeä myöhemmin tajusin, etteivät  jalat  enää kantaneetkaan. Äitini mittasi heti verensokerin, joka oli 2.3 mmol/l. Onneksi lähipiiri tiesi heti, mitä tehdä, ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä, hunajalla ja pienellä aikalisällä olohuoneen lattialla maaten tonttupukuisen pikkurakin kanssa.  Tunnin päästä oltiinkin jo lukemissa 15.3. Olin aivan totaalisin väsynyt ja pettynyt. Loppuilta kului tarkasti verensokereita seuraillen, ja lopulta nukahdin aattoillan käännyttyä jo joulupäiväksi. Silloin oltiin jo alle kymmenen lukemissa.

Entäpä, jos ensi vuonna joulu olisikin verensokereiden ja diabeteksen hoidon osalta jotain muuta kuin hermoja raastava suoritus; jos ensi jouluna osaisin nauttia kiireettömästä yhdessäolosta, joulun sanomasta, antamisen ilosta ja erilaisista jouluherkuista, ja siinä samalla hoitaisin diabetesta niin hyvin kuin pystyn, ilman pyrkimystä täydellisyyteen. Jospa se olisi myös lupaukseni uudelle vuodelle.