En muista, milloin olisin ollut näin iloinen ja täynnä odotusta. Olen niin innoissani, etten malttaisi edes kirjoittaa. Muistatko päiväkirjani, olen niin monta kertaa kirjoittanut sinulle, kuinka toivoisin saavani joskus sen superpumpun, joka mittaa reaaliajassa sokruja. Tämä on ällistyttävää, sillä se joskus on juuri nyt: Odotan, että pääsen aloittamaan PRT:n kanssa yhteisen taipaleen.

Kuukausi sitten postiluukustani tipahti myönteinen päätös tälle reaaliaikaisesti kudosnesteen sokeria seuraavalle insuliinipumpulle. Siitä lähtien joka aamu naamalleni on noussut leveä hymy ja tehnyt mieli kiljahtaa onnesta, kun vilkaisen jääkaapin oveen kiinnitettyä kahta paperinpalaa: Ylempänä oleva lappu on kutsu diabetespoliklinikalle PRT:n aloitukseen, ja sen alapuolella on aamukampa. Veljeni on armeijassa, ja hänellä on myös aamukampa, josta selviää, kuinka monta päivää on tänään jäljellä sotaväkeä. Siitä minäkin sain idean - veljeni odottaa vähintään yhtä hartaasti armeijasta poispääsyä kuin minä PRT:n saamista. Veljelläni on tänään jäljellä 61 aamua, mutta minä ruksaan toiseksi viimeisen ruudun yli. Tänään jäljellä yksi;Yksi aamu diabetespoliin, mikä tarkoittaa, että huomenna koittaa se odotettu päivä, kun aloitan PRT:n kanssa yhteisen taipaleen.

Odotan PRT:n saamista niin paljon, että melkein repeän liitoksistani. Olen sairastanut lähes koko elämäni diabetestä, ja ehkä suorastaan lapsenomaisesti odotan, että PRT toisi elämääni uudenlaista vapautta tehdä asioita, jotka ovat tähän asti olleet hankalia toteuttaa ailahtelevan diabetekseni kanssa. Toisaalta odotan tuosta koneesta myös turvaa ja varmuutta, kun tiedän koko ajan, missä sokerit seilaavat. Minulla on lista asioista, joita aion tehdä PRT:n saamisen myötä. Ja voin kertoa, että se on pitkä! Tuntuu suorastaan, että kohta minulta häviää diabeteksestä ainakin puolet pois!!! Vai häviääkö sittenkään? Pieni pessimisti sisälläni käskee toisinaan laittaa jäitä hattuun: PRT on kuitenkin vain diabeteksen hoidon apuväline, ei mikään uusi haima, joka hoitelee diabeteksen puolestani. Onkohan laitteen käyttäminen kaikkine kalibrointineen ja sensorinvaihtoineen työlästä? Häiritsevätkö glukoosisensori, lähetin ja pumppu johtoineen elämääni? Ehkä olenkin odottanut koko touhulta aivan liikoja, ja tipun kovaa ja korkealta pilvilinnoistani takaisin harmaaseen arkeen diabeteksen kanssa.

Päätän hiljentää pienen pessimistini, ainakin huomiseen asti. Nyt ei ole sopiva aika etsiä mörköjä. Tuo salaperäinen kirjainyhdistelmä saa ihmeellisen onnentunteen aikaan. Minun iloni PRT:n saamisesta on niin suuri, että juuri nyt se täyttää lähes kaikki ajatukseni ja pursuaa suustani iloisena nauruna. Toivottavasti hymyni ei hyydy huomennakaan, kun aloitan yhteisen taipaleeni PRT:n kanssa!