Diabetekseni täyttää tänään, 11.syyskuuta 2007, 18 vuotta. Halusin kirjoittaa kirjeen labiilille, täysi-ikäiselle diabetekselleni:

 

Sinä olet äärimmäisen rasittava ja epäluotettava. Käyttäydyit toisin kuin toivon. Yhteistyömme on toisinaan erittäin hankalaa. Kaikesta huolimatta vietämme tiiviisti jokaisen hetken yhdessä. Haimani totesi 18 vuotta sitten, ettei jaksa enää tehtailla insuliinia ja silloin sinä, hyvä diabetekseni, astuit elämääni. Nyt olet ollut kumppanini jo kahdeksantoista vuoden ajan. Kumppanihan sinä olet - tai oikeastaan enemmänkin - sinähän olet olemassa minussa.

 

Kuinka paljon sinä minusta tiedätkään; olemmehan jakaneet kaiken yhdessä. Edes minä en tiedä itsestäni ja elimistöni monimutkaisista mekanismeista yhtä paljon kuin Sinä.

 

En toki halua rasittaa sinua liikaa kohtuuttomilla vaatimuksillani. En kylläkään tiedä, mitkä rajasi ovat. Mitä teet, kun lisää yhteisiä vuosia karttuu: Villiinnytkö täysin sekoittaen silmieni ja munuaisteni tärkeät tehtävät vai aloitatko rauhallisen hiljaiselon?  Kunpa tietäisin.

 

Välitätkö edes hyvinvoinnistani? Epäilen. Olisin jo nimittäin kuollut ilman nykylääketiedettä sinun takiasi. Onneksi minulla on kuitenkin jo melkoinen apuväline, PRT, helpottamassa elämää sinun kanssasi. Silti toisinaan oikein hämmästelen arkista avuttomuuttasi.  Olet niin saamaton ilman minua. Et ehkä ymmärräkään, kuinka paljon olen hyväksesi tehnyt. . Et toden totta päästä minua helpolla. En kuitenkaan jaksa kuluttaa aikaani jatkuvaan vihanpitoon, sillä onhan meillä kuitenkin sama pyrkimys: kun sinä voit hyvin, minäkin voin hyvin!

 

Vuosien kuluessa olen oppinut tuntemaan sinua, mutten luota sinuun vieläkään - en lähde viemään roskapussiakaan ilman rakettiglukoosia taskussani. Vaikka yritänkin hoitaa itseäni parhaani mukaan, minun on hyväksyttävä se tosiasia, että valta on sinulla. Sitä asiaa et anna minun unohtaa, vaikka hetkittäin muuta kuvittelenkin. Hyvä diabetes, älä nyt ymmärrä väärin, mutta pyydän hartaasti jokaisessa iltarukouksessani, että lääketiede keksisi keinon päästä sinusta eroon.  Jos näin ei kuitenkaan tapahdu, toivon, että meillä olisi hyviä yhteisiä vuosia edessäpäin. Olemme molemmat vielä nuoria, vasta arvailemassa kohtaloamme ja kompuroimassa kohti tulevia haasteita. Aika näyttää, mitä elämä tuo meille tullessaan – odotan jo mielenkiinnolla viidenkympin villitystäsi!