Tänä aamuna katsoin puolipukeissani peiliin ja hihittelin mielessäni, että olen harvinaisen koneistettu nainen. Pumppu sensoreineen ja lähettimineen ei ole aiheuttanut mitään ahdistusta tai kriisiä, vaikka minusta on kyllä esteettisyys yhtä kaukana kuin hamsteri hornetista. Lähettimen ja sensorin ollessa reidessä ne pullottavat hieman farkkujen alta, mutta minua se ei ole haitannut vähimmässäkään määrin - yksi möykky sinne tai tänne. Etukäteen minua jännitti hirmuisesti se, miten sopeutuisin kaikkiin piuhoihin ja laitteisiin, mutta ainakin nyt tunnen olevani oikein sinut itseni ja koneistoni kanssa. Lähipiirissänikin alkaa pikku hiljaa olla selvää, mitä tuo salaperäinen kirjainyhdistelmä PRT oikein tarkoittaa. Pikkusiskoni totesi tässä yksi ilta harvinaisen osuvasti, miten ihmeellistä onkaan, että kolmen kirjaimen sanominen peräkkäin saa minut hymyilemään. Pikkusiskoni tulikin siihen tulokseen, että PRT:n virallisen nimen, Paradigm Real Time, voisi muuttaa minun kohdallani tarkoittamaan sanoja Pieni Rakas Taskuhaima. Vaikkei PRT ihan haimasta käy, muutoin allekirjoitan kyllä siskoni oivalluksen.

Lopettelen tällä kertaa tähän, PRT ilmoittelee matalasta arvosta.