Mulla on PRT ! Mulla on todellakin PRT ! Ollut jo kohta neljä tuntia. Ei vitsi, tätä kun kirjoittaa, niin ei vieläkään tajua.  Tänä aamuna klo. 8.32 käteni hikoilivat, perhoset lentelivät vatsassa ja sydän pompotti hurjasti, kun sain diabetespolilla eteeni laatikon, jonka kannessa luki selkein, suurin kirjaimin: Paradigm Real Time. Tätä hetkeä minä olin odottanut: PRT oli nyt siinä edessäni odottamassa juuri minua. Enpä ole tainnut sitten lapsuuden erään joulun jälkeen, jolloin tiesin lahjapaketissa olevan pissaavan nuken, avannut mitään toista pakettia niin suuren innostuksen vallassa kuin tänään ottaessani hopeanharmaan pumppuni ja sensorin varovasti - kuin aarteen - pois laatikostaan. 

Hetkeä myöhemmin PRT oli asennettu käyttövalmiiksi, ja alkuohjeistuksen jälkeen yhteiselämämme kahdestaan pääsi alkamaan. Klo 9.57 hyppelin sairaalan ovista ulos PRT taskussa ja sensori reidessä. Jännitys alkoi hiljalleen hävitä ja hymy levitä kasvoilleni. Ajaessani kotiin katselin ihaillen, kuinka auringon säteet välkehtivät hankea vasten. Tuntui, että minunkin sisälläni paistaa aurinko. Minä säteilen iloa, onnea ja uskoa tulevaisuuteen!